seurantariskien

Seurantariskit ovat riskejä, jotka syntyvät, kun vastapuoli finanssi- tai kauppatapahtumassa ei täytä sitoumuksiaan tai ei suorita sovitusti. Käytännössä seurantariskit koskevat tilanteita, joissa toisen osapuolen luottokelpoisuus, likviditeetti tai suorituskyky heikkenee, mikä voi johtaa tappioihin tai hankaloittaa rahoituspossa pysymistä. Keskeisimmät muodot ovat vastapuolen luottoriski (credit risk), settlement- eli toimeksiannon toteutumisen riski sekä korvausriski (replacement risk).

Luottoriski tarkoittaa mahdollisuutta siihen, että vastapuoli ei pysty tai jaksa maksaa velkaa tai täyttää muita sitoumuksiaan. Settlementriski puolestaan ilmenee, kun toinen osapuoli ei suorita omaa osuuttaan hyvissä ajoin, esimerkiksi kaupankäynnin tai maksun suorittamisen yhteydessä. Replacement risk (korvausriski) viittaa tilaan, jossa tapahtuman vastapuolen puuttuessa kaupan korvaaminen uudella vastapuolella tuottaa epäedullisemmat ehdot.

Mitteytykset ja mittarit voivat sisältää nykyisen altistumisen (exposure at default, EAD), todennäköisyyden maksukyvyttömyydelle (probability of default, PD) sekä menetyksen todennäköisyyden ja suuruuden (loss given default, LGD). Erityistapauksissa käytetään myös arvonmäärityksen riskin mittareita kuten CVA (credit valuation adjustment) sekä potentiaalisen tulevan altistumisen (PFE) ja odotetun positiivisen altistumisen (EPE).

Riskien hallinta painottuu vastapuolialtistumien rajoittamiseen ja siirtämiseen, esimerkiksi hajauttamalla suhteita, käytännön maksu- ja vakuusjärjestelyillä sekä netti- ja marginointiratkaisuilla. Yksityökaluihin kuuluvat ISDA-sopimukset, vakuusjärjestelyt, sekä keskitetty selvitys OTC-derivaateille CCP:n kautta.

Sääntelyssä Basel III korostaa vastapuoliriskin huomioimista CCR-kapasiteetin ja luottoriskin pääomavaatimuksissa, mukaan lukien CVA-pääomamääräykset sekä riskien tunnistus ja stressitestit. Seurantariskien hallinta on siten keskeinen osa rahoitusalan riskienhallintaa.