seulontamenetelmissä

Seulontamenetelmissä ovat kyse lääketieteellisistä tai terveydellisiin riskitekijöihin liittyvistä menetelmistä, joiden tarkoituksena on tunnistaa oireettomista tai matalan riskin ryhmistä ne henkilöt, joilla voi olla piilevä sairaus tai riskitekijä. Seulontamenetelmien tavoitteena on varhainen havaitseminen, jotta hoidosta tai seurannasta voisi olla hyötyä ja taudin etenemistä voidaan estää tai hidastaa.

Seulontamenetelmiä voidaan toteuttaa väestötasoisesti tai yksilöllisesti, usein osana järjestelmällisiä ohjelmia. Ne eivät ole diagnostisia toimenpiteitä vaan esikatsovia testejä, joihin seuraa tarkempi diagnoosi tai lisäselvitys positiivisen tuloksen jälkeen. Menetelmät voivat perustua laboratorio-analyyseihin, kuvantamiseen, biomarkkereihin tai näytteenottoon (esimerkiksi verinäyte tai virtsanäyte) sekä joskus yhdistelmiin. Tehokkuus riippuu testin herkkyydestä, spesifisyydestä sekä siitä, miten positiiviset löydökset vahvistetaan.

Käytännössä seulontavalmisteluun kuuluu kohderyhmän määrittäminen, testin valinta, mahdollisen seuraavan tutkimusvaiheen määrittäminen sekä laadunvarmistus ja seurantamenetelmät. Tärkeää ovat myös kustannustehokkuus, etiikka, oikeudet ja tasa-arvoinen pääsy sekä tiedon jakaminen väestölle.

Seulontamenetelmien käyttöedut voivat sisältää sairauksien varhaisen havaitsemisen ja ennaltaehkäisevän hoidon mahdollisuudet, mutta niihin liittyy myös riskejä, kuten virhetulokset, ylidiagnostiikka sekä aiheellinen psykologinen kuorma. Siksi valinta ja toteutus perustuvat todetuihin hyötyihin, kustannuksiin ja korkeaa laatua vaativiin laadunvarmistusprosesseihin.