sensoritekniikoiden

Sensoritekniikat ovat teknologioiden ja menetelmien kokonaisuus, jolla mitataan fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia ilmiöitä ja muunnetaan ne sähköisiksi tai digitaalisiksi signaaleiksi. Niitä sovelletaan laajasti teollisuudessa, terveydenhuollossa, ympäristönvalvonnassa sekä arjessa.

Sensorit koostuvat yleensä sensori-elementistä, muuntimesta ja signaalin käsittelystä sekä tiedon siirrosta ja energianhallinnasta. Toimintaperiaate perustuu siihen, että mittauskohteen muutos vaikuttaa sensorin ominaisuuksiin – esimerkiksi vastukseen, kapasitanssiin, sähköiseen virtaan, valon määrään tai kemialliseen pitoisuuteen – ja muunnin tuottaa käyttökelpoisen sähköisen signaalin.

Yleisimmät sensorityypit ovat optiset sensorit (valon ja spektrin havaitsemiseksi), lämpötila- ja termistoresistiveiset sensorit, resistiiviset ja kapasitiiviset sensorit sekä magnetiset sensorit sekä kemialliset ja biosensorit. MEMS- ja NEMS-teknologiat mahdollistavat pienikokoiset, kustannustehokkaat ja massatuotettavissa olevat anturit.

Sensoritekniikan käyttöalueisiin kuuluu teollisuusautomaatio, internet of things, liikennejärjestelmät, terveydenhuolto ja diagnostiikka sekä ympäristömonitorointi sekä älykkäät kodit. Kehityksessä korostuvat pienikokoisuus, energiatehokkuus, kehittyneet sensorityypit sekä signaali- ja tiedonsiirtoprotokollien turvallisuus ja standardointi.