semiotiikkaa

Semiotiikka on tieteenala, joka tutkii merkkejä ja merkkijärjestelmiä sekä sitä, miten merkitys syntyy, välittyy ja tulkitaan kulttuurissa. Sen kohteena ovat sanat, kuvat, esineet sekä muut signaaleja ja merkityksiä tuottavat järjestelmät sekä niiden välinen vuorovaikutus.

Historian juuret ulottuvat kahteen pääperinteeseen. Ferdinand de Saussuren dyadinen malli korostaa signifierin ja signifiedin eroa sekä langue- ja parole -käsitteitä; merkki syntyy suhteessa toisiin merkeihin. Charles Peirce taas kehitti triadisen mallin, jossa merkki koostuu objekti, merkki ja tulkitseva vaikutelma (interpretant); Peirce erottelee ikonisia, indeksisiä ja symbolisia merkkejä. Näiden näkökulmien kautta semiotiikka tarkastelee merkityksen tuotantoa ja tulkintaa kulttuurissa, kielestä viestintään ja kognitioon.

Alansa kattaa kielitieteen lisäksi antropologian, mediakulttuurin sekä kirjallisuudentutkimuksen ja viestinnän. Keskeisiä käsitteitä ovat signi (merkki), denotaatio ja konnotaatio, koodit sekä diskurssit ja valtasuhteet. Tutkimusmenetelmät vaihtelevat narratiivisesta ja kulttuurintutkimuksesta visuaaliseen ja diskurssianalyysiin; tavoitteena on paljastaa, miten merkkijärjestelmät rakentavat identiteettejä, normeja ja kulttuurista merkitystä.