sementoitumista

Sementoituminen on diagenesi- eli kivien ja sedimenttien kovettumisprosessin vaihe, jossa sedimentin hiukkasten väliin kiteytyy mineraaleja sitomaan hiukkaset toisiinsa. Prosessi muuttaa löyhästä sedimentoista yhtenäisempää kiveä ja vähentää sekä huokoisuutta että vedenläpäisevyyttä. Suomen termi viittaa usein siihen, miten sedimentti lithifioituu ja muuttuu kallioksi ajan mittaan.

Sementoituminen tapahtuu, kun sulfidiset, liukoiset tai osittain sukelsivat ionit saostuvat nesteen täyttämien huokosten sisään ja kiinnittyvät sedimentin raekokoon. Yleisimmät sementit ovat kalsiitti (CaCO3), kvartsikaivet tai piidioksidi, sekä rautaoksidi. Cementit voivat muodostua varhaisvaiheessa meren tai pohjasedimenttien varaan, tai myöhemmissä syvän lässtY mööri-Va વધુ. Sementoinnin kemiallinen näkökohta riippuu poreveden koostumuksesta, pH:sta, suolapitoisuudesta sekä lämpötilasta ja paineesta.

Sementoituminen voidaan luokitella sen mukaan, millaisia mineraaleja muodostuu ja miten ne täyttävät huokostilat. Esimerkkejä ovat karbonaatteihin (kalsiitti, dolomiitti) perustuva sementointi ja silikaattisementointi (kvartsi). Se vaikuttaa olennaisesti kivilajien rakenteeseen sekä kestävyyteen ja vedenläpäisevyyteen, ja se on keskeinen tekijä öljy- ja vesivarantojen laadun sekä porakaivostrategioiden kannalta.

Tutkimuksessa sementoitumista selvitetään petrographian, katodoluminesenssin ja röntgen diffraktiokokeiden avulla sekä isotooppianalyysien ja nestein sisältämien sulamien tarkastelun kautta.