sementoituminen

Sementoituminen on geologiassa diagenesin vaihe, jossa sedimentin hiukkasten väliin muodostuu mineraalinen sideaine, eli sementti. Sementti sitoo hiukkaset yhteen ja muuttaa irtonaisen sedimentin kiinteäksi kiviainestal. Sementit syntyvät, kun liuenneet ionit precipitoituvat veden välityksellä ja kiinnittävät hiukkaset toisiinsa. Yleisimmät sementit ovat kvartsisementti (SiO2), kalsiittisementti (CaCO3), dolomiittisementti (CaMg(CO3)2) sekä rautaoksidipohjaiset sementit. Myös muilla mineraaleilla voi olla merkitystä.

Sementoituminen tapahtuu osana diagenestä, usein sedimentin tilavuuden pienentyessä veden kuljettua ionit saostuvan hiukkasten pinnoille tai niiden väliin. Olosuhteet kuten lämpötila, paine, pH ja ionikonfiguraatio vaikuttavat sementin tyypin ja laajuuden muodostumiseen.

Vaikutukset ovat merkittäviä: porositeetti yleensä pienenee, jolloin veden ja kaasun kulku heikkenee, mutta samalla kiven mekaaninen lujuus ja eheys voivat parantua. Sementoituminen on erityisen tärkeä tekijä hiekkakivien ja karbonaattikivien diagenesissa sekä öljy- ja kaasReservoirien geologiassa, koska se muokkaa tiiviyttä ja läpäisevyyttä.