sekoitepinnoitteet

Sekoitepinnoitteet ovat pintapinnoitteita, joiden koostumus muodostuu kahdesta tai useammasta metalliseoksesta tai toisiinsa sekoitetuista aineista. Tavoitteena on parantaa pinnan ominaisuuksia, kuten kovuutta, kulutuskestävyyttä, korroosionkestävyyttä ja lämpötilankestoa suhteessa perusmetalliin. Sekoitepinnoitteet voivat olla flyyakynteisesti homogeenisesti koostettuja tai ne voivat sisältää sekoitteita, joissa kovametallikomponentit tai toisiinsa sitoutuneet faasiyhdistelmät lisäävät kulutuskestävyyttä.

Valmistusmenetelmät vaihtelevat käyttötarpeen mukaan. Yleisiä menetelmiä ovat elektrolyyttinen ja pelkistetty (electroless) pinnoitus, kuten Ni-P- ja Ni-B-pinnoitteet, sekä sähkö-/kemialliset prosessit, joilla rakennetaan seoksellisia kerroksia. PVD- ja CVD- menetelmät mahdollistavat alloy-tyyppiset pinnoitteet, kuten rikastetut nitridit ja carbidiin sisältävät kerrokset, sekä monimutkaisen mikrostruktuurin. Valitut menetelmät vaikuttavat kerroksen kovuuteen, mikrorakenteeseen ja kiinnittymiseen alustaansa.

Materiaalit ja ominaisuudet vaihtelevat laajalti. Yleisimmät emämetallit ovat nikkeli, rauta ja kromi, ja seoksissa käytetään esimerkiksi fosforia, booria, hiiltä tai volframia sekä erilaisia kovakeraiseita partikkeleita. Ni-P- ja Ni-B-pinnoitteet voivat olla amorfisia ennen lämpökäsittelyä ja kovettuvat sen jälkeen, mikä parantaa kulutuskestävyyttä.

Sovelluksia ovat työkalut, muottit, laakerit sekä muut kulutukselle alttiit rakenteet auto-, ilmailu- ja valmistusteollisuudessa. Keskeisiä harkintoja ovat kustannukset, ympäristövaikutukset, alustan yhteensopivuus sekä halutun paksuuden ja kerroksen ominaisuuksien hallinta.