sekajätettä

Sekajäte, termi joka usein käytetään jätehuollossa, tarkoittaa kotitalouksista ja pienyrityksistä syntyvää jätettä, joka ei voi tai ei mielletä kuuluvan erillisiin kierrätys- tai biojätteenkäsittelylajeihin. Tämä osa jätteestä on jätteenhuollon lopullinen käsittelyyn tarkoitettu suojattu osuus ja se on erillinen esimerkiksi paperille, kartongille, lasille, metallille, muoville sekä biojätteelle kerättävistä jätteistä.

Sekajätteen koostumus vaihtelee paikallisesti, mutta siihen kuuluu usein epäpuhtaita muovipakkauksia, rikkoutuneita tai käyttökelvottomia tekstiilejä, epä- ja vähäarvoisia muoveja sekä muita pienikokoisia, ei-kierrätettäviä esineitä. Se voi sisältää myös epäasianmukaisesti kierrätettyä jätettä sekä tavaroita, joita ei löydy erillisiä kierrätysvirtoja varten. Hygieenisen liiallisen jätteenkäsittelyn vuoksi sekajäte pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä.

Käsittely ja sijoitus riippuvat alueellisen jätehuollon käytännöistä. Sekajäte kerätään erikseen ja kuljetetaan yleensä hyödyntämismuotoihin, kuten energian tuotantoon polttolaitoksissa, tai joillakin alueilla loppusijoitukseen. Polttamisen yhteydessä syntyvä sähkö- ja kaukolämpö tuottavat osan energiasta, mutta jätteenkäsittelyn päästöjä ja jäteksenhyödyntämistä hallitaan tarkasti.

Sekajätemäärien vähentäminen etenee parhaiten vähentämällä jätteen syntyä, kierrättämällä ja uudelleenkäyttämällä sekä kehittämällä tuotteiden suunnittelua siten, että ne ovat helpommin kierrätettävissä. Lajittelun tavoitteena on siirtää mahdollisimman suuri osa jätteestä kierrätykseen tai muihin hyötykäynneihin jättäen vain lopullisesti hyödyttämättömät materiaalit sekajätteeksi.