seinämaalaukset

Seinämaalaukset ovat maalaustaidetta, joka tehdään suoraan seinä- tai kattopinnalle ja on usein rakennuksen arkkitehtuurinen osa. Ne voivat kattaa koko tilan tai muodostaa laajoja, kertovia tai dekoratiivisia kuvi- ja figuurimaalaustekniikoita. Termi kattaa sekä historialliset laajat ohjelmat että yksittäiset, päätetyt kompositiot, sekä nykyaikaiset julkiset ja museo-tilat.

Tekniikat ja materiaalit vaihtelevat historiallisesti. Perinteisesti seinämaalauksissa käytettiin märälle plaster-pinnalle levitettyjä pigmentteja (fresko ja buon fresco sekä fresco secco) sekä kuiville pinnoille sovellettuja maalauksia. Myöhäisemmät tekniikat sisältävät öljy- ja akryylimaalit sekä sekoitukset, joilla voidaan toteuttaa sekä kiilleisiä että mattaisia ruutuja ja ilmaisumuotoja. Värit voivat olla pysyviä ja syventäviä tai suorastaan katoavia, riippuen tekniikasta ja huolenpidosta.

Historia ja sovellukset ovat laajat. Esihistorialliset ja antiikin seinämaalaukset sekä keskiajan ja renessanssin kirkko- ja palatsimaalaus ovat vaikuttaneet suuresti länsimaiseen taidehistoriaan. Myöhemmin suuret julkiset ja opetuslaitosten tilat sekä katutaide ovat laajentaneet käsitteen merkitystä. Kansainvälisesti tunnettuja esimerkkejä ovat mm. katto- ja seinämaalaukset suurissa kirkko- ja palatsikomplekseissa sekä modernit julkiset muralielementit.

Konservointi ja museologinen huomio ovat keskeisiä: kosteus, ilmastoehdot, rakennusliikkeet ja ainesosien vanheneminen voivat uhata maalipintaa. Dokumentointi, puhdistukset, stabilointi ja tarvittavat restaurointitoimenpiteet pyritään tekemään mahdollisimman autenttisesti ja häiritsemättä alkuperäistä ilmaisua. Seinämaalaukset ovat sekä kulttuuriperintöä että pitkäjänteistä taidekartoitusta, rakenteeltaan ja esteettisesti merkittäviä kokonaisuuksia.