segmentointeja

Segmentointi on prosessi, jossa kokonaisuus jaetaan useisiin pienempiin, homogeenisiin osiin. Segmentointia käytetään, kun on tärkeää analysoida, tulkita tai käsitellä ilmiöitä osin erillään. Eri aloilla segmentointi auttaa määrittelemään rajat ja ymmärrystä yhdistämään kokonaisuuteen.

Sovelluskohteita ovat muun muassa: Kielitieteessä ja tekstinkäsittelyssä segmentointi voi tarkoittaa sanojen, lauseiden tai merkkijonojen erottamista. Kuvien ja videoiden käsittelyssä segmentointi jakaa kuvan semanttisiin tai tilallisiin alueisiin. Signaalin käsittelyssä segmentointi katkaisee aikajanan alueisiin, joilla ominaisuudet ovat vakaampia. Markkinoinnissa ja liiketoiminnassa segmentointi tarkoittaa kohderyhmien jakamista ominaisuuksien, käyttäytymisen tai tarpeiden perusteella.

Menetelmät vaihtelevat sääntöihin perustuvista lähestymistavoista tilastollisiin ja koneoppimiseen pohjautuviin tekniikoihin. Yleisiä keinoja ovat klusterointi (esim. k-means ja spektri-klusterointi), energian minimointiin perustuvat menetelmät (kuten graph cuts), sekä aluekasvatus ja syväoppimiseen pohjautuvat mallit, joita käytetään erityisesti kuvan tai videon segmentoinnissa.

Arviointi perustuu usein vertailuun totuuden kanssa. Käytettyjä mittareita ovat esimerkiksi IoU (Intersection over Union) ja F-measure. Keskeisiä haasteita ovat epäselvät reunat, kohina, suuret datamäärät ja kontekstin vaihtelu, mikä vaatii skaalautuvia ja robustteja malleja.

Segmentointi on yleiskäsite, jonka tarkka sisältö riippuu kontekstista: se voi tarkoittaa tilojen erottelua, kohderyhmien määrittelyä tai erilaisten ilmiöiden erillistä analyysia. Lisätietoja löytyy erityisalojen sanastoista, kuten tekstinsegmentoinnista, kuvasegmentoinnista ja markkinasegmentoinnista.