sedimentaatioympäristöihin

Sedimentaatioympäristöt ovat niitä alueita, joissa sedimentin kuljetus, laskeutuminen ja pysyvä pysähtyminen rakentavat kerrostumia. Näiden ympäristöjen ominaisuudet määräytyvät sekä energian että sedimentin laadun ja määrän mukaan, ja niihin vaikuttavat myös veden suolapitoisuus, lämpötila, biologinen aktiivisuus sekä ilmasto.

Tyypillisiä sedimentaatioympäristöjä ovat jokivesistöt (fluviaalinen ympäristö), joissa virtausvaihtelu sekä suuret ja vaihtelevat hiukkaset voivat tallettua nopeasti. Järviympäristöt rakentuvat usein hitaaseen laskeutumiseen ja voivat sisältää hyvin hienorakeisia kerrostumia sekä laminaattisia rakenteita. Rannikko- ja suistoympäristöt syntyvät meren ja joen yhteisvaikutuksesta; tulva- ja rantatörmäalueille kertyy sekä hiekkaa että lietettä eri kerroksissaan. Deltaympäristöt muodostuvat pääasiassa jokiveden ja meren vuorovaikutuksesta, ja niissä sedimentit voivat olla sekä karkeita että hienoja riippuen vedenkorkeuden vaihteluista. Matalan meren pohjalla sekä syvänmeren lähialueilla tapahtuu erilaista sekä kiintoainesta että kemiallisesti syntyneiden diffraktiopisteiden kertymistä, mukaan lukien turbidite- ja quadro-suhteile.

Sedimentaatioympäristöjä ohjaavat energia, sedimentin koko ja määrä, sekä ympäristön kemialliset ja biologiset prosessit. Nämä tekijät määrittävät kivilajikoostumuksen, rakenteet ja fossiilisen aineksen säilyvyyden sekä mahdollistavat stratigrafian ja palaeogeografian tulkinnan. Ympäristöjen tuntemus on keskeistä geologian, vesihuollon ja öljy- ja kaasuekosysteemien suunnittelussa.