saturoitumispiste

Saturoitumispiste on tilan käsite, jota käytetään kemiassa, fysiikassa ja muissa luonnontieteissä kuvaamaan sitä, milloin järjestelmä saavuttaa maksimaalisen kykynsä vastaanottaa tai pitää kyseistä ainetta tai tilaa tietyin olosuhtein. Se esiintyy eri konteksteissa, mutta yleinen idea on, että pisteen ylittäminen edellyttää jonkin olosuhteen muuttamista (kuten lämpötilaa, painetta tai liuottimen ominaisuuksia), jotta järjestelmän tilaa voidaan edelleen muuttaa merkittävästi.

Kemiassa kyllästynyt ratkaisu tarkoittaa tilaa, jossa tietty lämpötila ei enää salli enempää liuennutta ainetta liuottimeen. Liuennut pitoisuus pysyy vakiona, ja ylimääräinen aine saattaa muodostaa kiinteän faasin tai erottua toisena nesteenä. Kyllästymispiste riippuu lämpötilasta, paineesta ja liuottimen ominaisuuksista, ja sitä kuvataan usein liukenemiskäyrillä tai kyllästymisolosuhteiden tasapainossa.

Gaasin liukenemisessa nesteeseen yleinen käsite on kyllästymispiste: tietyllä lämpötilalla ja paineella liuennut kaasun määrä saavuttaa maksimin, ja tasapaino kaasun kanssa määrittää, kuinka paljon kaasua voi olla liuenneena. Esimerkiksi hiilidioksidin liukeneminen juomiin noudattaa tällaisia periaatteita.

Ilman kyllästymispiste tarkoittaa tilaa, jossa ilman vesihöyryä kosketuksessa olevan lämpötilan mukaan voi kantaa vain tietyn määrän vesihöyryä; 100-prosenttinen suhteellinen kosteus merkitsee kyllästymistä ja kondensaatiota sade- tai sumuolosuhteissa, jolloin vesihöyry tiivistyy.

Saturoitumispiste voi lisäksi viitata magneettisen materiaalin saturaatiopisteeseen, jolloin magneettiset momentit ovat suurimmillaan eikä lisävoima merkittävästi lisäisi magnetoituneen aineen määrää. Käytännön merkitys nähtävissä esimerkiksi kemianteollisuudessa, meteorologiassa, materiaalitekniikassa ja magneettisten sovellusten suunnittelussa.

---