satunnaistamiseen

Satunnaistaminen on tutkimusmenetelmä, jossa osallistujat tai kokeelliset yksiköt arvotaan toiseen ryhmään satunnaisesti. Tämän tarkoituksena on luoda ryhmien välille vertailukelpoisuus ja vähentää järjestys- sekä valikoitumishäiriöitä, joita ei muuten hallita. Satunnaistaminen on keskeinen periaate kokeellisessa tutkimuksessa ja erityisesti kliinisissä tutkimuksissa sekä käyttäytymistutkimuksissa.

Yleisimmät menetelmät ovat yksinkertainen satunnaistaminen, jossa jokaisella yksiköllä on yhtä suuri todennäköisyys päätyä mihinkin ryhmään; lohko- tai blokkisatunnaistaminen, jolla varmistetaan ryhmien koon tasapaino tutkimuksen aikana; sekä stratifoitu satunnaistaminen, jossa arvonta tehdään ryhmien ominaisuuksien mukaan ennen ryhmien muodostamista. Joissakin tapauksissa käytetään sopeutuvaa eli adaptive satunnaistamista, jossa kohdistus voi muuttua kerätyn datan perusteella.

Sovellukset ja periaatteet: Satunnaistamista käytetään laajasti kliinisissä tutkimuksissa hoitojen vertailussa, mutta myös verkkosivustojen A/B-testaus, sosiaali- ja käyttäytymistutkimuksissa sekä laadullisissa kokeissa. Allokoinnin piilottaminen eli allocation concealment on tärkeä keino estää tutkijaa vaikuttamasta arvontaan ja siten vähentää valikoitumishäiriöitä. Tutkimuksen suunnittelussa tulisi raportoida selkeästi menetelmät, satunnaistamismenetelmä sekä mahdolliset lohko- tai stratifikaatiot.

Rajoitteet ja eettiset näkökohdat: Satunnaistaminen ei poista kaikkia virhelähteitä, ja pienissä näytteissä sattuma voi vaikuttaa tuloksiin. Logistiset haasteet sekä eettiset kysymykset, kuten suostumus ja oikeudenmukainen kohdentaminen, on huomioitava. Tutkimukset noudattavat asianmukaisia raportointistandardeja.

Esimerkki: 200 potilasta jaetaan 1:1 hoito- ja kontrolliryhmiin käyttämällä lohkosatunnaistamista, jotta ryhmien kooltaan pysyvät tasapainossa koko tutkimuksen ajan.