satelliittitelevisiovastaanottojärjestelminä

Satelliittitelevisiovastaanottojärjestelmät koostuvat useista osista, jotka yhdessä mahdollistavat televisiolähetysten vastaanottamisen geostationäärisiltä satelliiteilta. Keskeisin komponentti on satelliittilautanen, joka on parabolinen antenni, suunniteltu keräämään ja keskittämään heikkoja radiosignaaleja satelliitilta. Lautasen koko vaihtelee sijainnin ja vastaanotettavan signaalin voimakkuuden mukaan. Lautasen keskellä sijaitsee LNB-muunnin (Low Noise Block), joka vastaanottaa lautasen keräämän signaalin, vahvistaa sitä ja muuntaa sen matalammalle taajuudelle, jotta se voidaan siirtää koaksiaalikaapelia pitkin vastaanottimeen.

Kaapeli yhdistää LNB:n satelliittivastaanottimeen, jota kutsutaan myös digiboksiksi tai dekooderiksi. Vastaanotin dekoodaa satelliitilta tulevan digitaalisen signaalin ja muuntaa sen televisiolle ymmärrettävään muotoon. Vastaanotin sisältää usein Common Interface (CI) -paikkoja, joihin voidaan asettaa moduuleja salattujen kanavien avaamiseksi. Käyttäjäohjaus tapahtuu kaukosäätimellä, jonka avulla valitaan kanavia ja säädetään asetuksia.

Asennusprosessi vaatii satelliittilautasen tarkan suuntaamisen oikeaan satelliittiin, mikä yleensä tehdään osoittamalla lautanen etelään. Satelliittivastaanottojärjestelmien etuja ovat laaja kanavatarjonta, mukaan lukien kansainväliset ja erikoiskanavat, sekä usein parempi kuvanlaatu alueilla, joilla maanpäällinen digitaalinen lähetysverkko on heikko. Järjestelmän toimivuus on riippuvainen esteettömästä näköyhteydestä satelliittiin, joten puut ja rakennukset voivat estää signaalin.