satelliittipaikantamiseen

Satelliittipaikantaminen viittaa järjestelmään, jossa satelliitteja käytetään tarkkaan sijainnin määrittämiseen maan pinnalla. Tunnetuin tällainen järjestelmä on GPS, Global Positioning System, jonka Yhdysvallat kehitti. Muita globaaleja järjestelmiä ovat GLONASS (Venäjä), Galileo (Euroopan unioni) ja Beidou (Kiina). Alueellisia järjestelmiä, kuten japanilaista QZSS:ää ja intialaista NavIC:tä, käytetään myös tietyillä maantieteellisillä alueilla.

Satelliittipaikantaminen perustuu satelliittien lähettämien radiosignaalien vastaanottoon. Nämä signaalit sisältävät tietoa satelliitin sijainnista ja kellonajasta. Vastaanotin, kuten älypuhelin tai erillinen GPS-laite, mittaa signaalien saapumisaikoja useammasta satelliitista. Laskemalla signaalin kulkema etäisyys ja käyttämällä trigonometrisia periaatteita, vastaanotin voi määrittää oman sijaintinsa tarkasti. Tyypillisesti tarvitaan vähintään neljä satelliittia, jotta sijainti voidaan määrittää kolmessa ulottuvuudessa ja samalla korjata vastaanottimen kellovirhe.

Satelliittipaikantamisella on lukuisia sovelluksia. Se on keskeinen osa navigointilaitteita autoissa, veneissä ja lentokoneissa. Sitä käytetään myös kartoituksessa, geodeettisissa mittauksissa, maanmittauksessa, logistiikassa, urheilusuoritusten seurannassa, hätäpalveluissa ja monissa muissa teknologisissa sovelluksissa, jotka vaativat tarkkaa sijaintitietoa. Satelliittipaikantamisen tarkkuus voi vaihdella muutamasta metristä senttimetreihin riippuen käytetystä järjestelmästä ja vastaanottotekniikasta.