satelliittipaikannusta

Satelliittipaikannus, tunnettu myös nimellä GNSS (Global Navigation Satellite System), on teknologia, joka mahdollistaa kohteen sijainnin määrittämisen Maan päällä tai sen läheisyydessä käyttämällä signaaleja satelliittien verkostosta. Tunnetuin GNSS-järjestelmä on yhdysvaltalainen GPS (Global Positioning System). Muita merkittäviä järjestelmiä ovat venäläinen GLONASS, eurooppalainen Galileo ja kiinalainen BeiDou.

Toimintaperiaate perustuu siihen, että satelliittipaikannusvastaanotin mittaa signaalien saapumisaikaa useista satelliiteista. Kun vastaanotin tietää etäisyyden vähintään neljään satelliittiin, se voi laskea oman sijaintinsa kolmessa ulottuvuudessa (leveysaste, pituusaste ja korkeus) sekä tarkan ajan. Satelliitit lähettävät jatkuvasti tietoa sijainnistaan ja kellonajastaan. Vastaanotin vertaa tätä tietoa oman sisäisen kellonsa näyttämään aikaan ja laskee kuljetun ajan, josta etäisyys satelliittiin voidaan määrittää.

Satelliittipaikannuksella on lukuisia sovelluksia arjessa ja ammattikäytössä. Sitä hyödynnetään autojen navigointijärjestelmissä, älypuhelimissa, lentokoneissa ja laivoissa. Lisäksi sitä käytetään kartoituksessa, maanmittauksessa, maanviljelyssä (täsmäviljely), geodeettisessa tutkimuksessa, hätäpalveluissa ja monissa muissa tieteen ja teollisuuden aloilla. Tarkkuus voi vaihdella muutamasta metristä senttimetreihin riippuen käytetystä laitteistosta ja menetelmistä.