sarjalliskäsittelystä

Sarjalliskäsittely, tunnetaan myös nimellä sarjallisuus, on sävellystekniikka, jossa musiikin sävelet, rytmit tai muut musiikilliset elementit järjestetään ennalta määrättyyn järjestykseen, sarjaan. Tätä sarjaa käytetään sitten perusmateriaalina musiikkiteoksen rakentamisessa. Tekniikan tunnetuimpia muotoja ovat kaksitoonasäveljärjestelmä, jossa käytetään kaikkia kaksitoista puolisävelaskelta kromaattisesta asteikosta yhdenmukaisessa järjestyksessä, ja se on tyypillinen 20. vuosisadan sävellyksille.

Sarjallisuuden perusidea on luoda musiikillista järjestystä ja tasapainoa, usein vältellen perinteisiä tonaalisia keskuksia. Sarjaa voidaan käsitellä monin eri tavoin: sitä voidaan soittaa alkuperäisessä muodossaan, kääntää ylösalaisin, takaperin tai kääntää ylösalaisin ja takaperin. Näitä muunnoksia voidaan yhdistellä ja toistaa luoden monimuotoisia musiikillisia rakenteita.

Sarjallisuuden juuret ulottuvat Arnold Schönbergin ja hänen seuraajiensa, kuten Alban Bergin ja Anton Webernin, työhön 1920-luvulla. Myöhemmin tekniikkaa kehittivät ja sovelsivat monet säveltäjät eri puolilla maailmaa, kuten Pierre Boulez ja Karlheinz Stockhausen, laajentaen sen soveltamisalaa koskemaan myös rytmiä, dynamiikkaa ja muita musiikillisia parametreja. Vaikka sarjallisuus voi kuulostaa monimutkaiselta, sen tavoitteena on luoda johdonmukaisia ja ilmeikkäitä musiikillisia kokonaisuuksia.