sanatyyppiä

Sanatyyppi on kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan sanojen luokittelua niiden funktion tai syntaktisen roolin mukaan. Suomalaisessa kielenopetuksessa ja kieliopissa sanat jaetaan yleisimmin substantiiveihin, verbeihin, adjektiiveihin, pronomineihin, adverbeihin, numeraleihin, prepositioihin, konjunktioihin, interjektioihin sekä partikkeliin. Jokaisella sanatypillä on omat tehtävänsä lauseen rakenteessa ja ominaispiirteensä, jotka vaikuttavat sanan taivutukseen ja sanan käyttöön toisten sanojen kanssa.

Substantiivit nimeävät olioita, asioita tai käsitteitä (esimerkiksi koira, talo, rakkaus). Verbit ilmaisevat toimintaa tai tilaa (esimerkiksi juosta, olla). Adjektiivit kuvaavat substantiivin ominaisuuksia (esimerkiksi iso, sininen) ja taipuvat substantiivin mukaan. Pronominit korvaavat substantiiveja tai viittaavat niihin (esimerkiksi hän, nämä). Adverbit modifioivat verbejä, adjektiiveja tai muita adverbeja ja ilmaisevat aikaa, paikkaa, tapaa jne. Numeralilliset sanat ilmaisevat määrää tai lukumääriä (yksi, kolmekymmentä). Prepositiot ilmaisevat suhteita sanojen välillä (esiin, kanssa). Konjunktiot yhdistävät sanoja tai lauseita (ja, mutta). Interjektiot ovat ilmaisullisia huomautuksia tai huudahduksia (oi, apua). Partikkelit ovat pieniä sanoja, jotka tarkentavat lausetta (kysymysmerkkejä, ei-sanaa, korostuksia).

Sanatyyppien luokittelu auttaa kieliopin ymmärtämistä, sanojen taivuttamista ja lauseen rakennetta sekä on keskeinen osa sanakirjoja, kieltenopetusta ja tekstin lähteiden analyysiä. Eri kielissä luokat voivat painottua eri tavoin, mutta perusperiaate säilyy: sanat voidaan määrätä niiden tehtävän mukaan lauseessa.