sanastorakenteiset

Sanastorakenteiset viittaavat kielitieteessä ja kieliteknologiassa käytettyyn lähestymistapaan, jossa keskeinen rooli annetaan sanastolle eli sanakirjakoille sekä niihin liittyvälle rakenteelle. Termi muodostuu sanoista sanasto (lexicon) ja rakenteinen (structured).

Käytännössä sanastorakenteiset järjestelmät sisältävät sanakirja-merkintöjä kuten lemma, sanaluokka, taivutus- ja johdostiedot sekä mahdolliset valenssi- tai vaatimusrakenteet. Näiden tietojen avulla järjestelmä voi ohjata morfologista analyysiä, syntaktista jäsentämistä ja semanttista roolitusta. Esimerkkejä sovelluksista ovat sanastopohjaiset morfologiset analyysit sekä kieliopillisten rakenteiden ohjaaminen sanakirjatietojen kautta, ja joissakin käännöstehtävissä sanastotuen käyttö.

Vertaamalla tilastollisiin tai neuroverkkopohjaisiin malleihin sanastorakenteiset järjestelmät voivat olla vahvoja, kun sanastotieto on kattavaa, ja ne voivat toimia hyvin pienemmillä korpuksilla. Rajoitteita ovat uusien sanojen ja erikoistermien käsittelyn haasteet ilman sanakirjan päivityksiä sekä sanastojen ylläpidon resursointitarve. Hybridimallit, joissa sanastot yhdistetään tilastollisiin tekniikoihin, ovat yleisiä nykyisessä kehityksessä.

Sanastorakenteisten lähestymistapojen käyttö liittyy tiukemmin digitaaliseen sanastoon ja rekisteritietoihin. Ne voivat olla olennaisia kielivarantojen integroinnissa, kun halutaan tarkkaa sanaston ja kieliopin välistä yhteyttä sekä hallittua sanakehystä monissa sovelluksissa.