sademuodostukseen

Sademuodostukseen tarkoitetaan niitä meteorologisia prosesseja, joiden seurauksena ilmamassa muodostuu pilvissä pisaroita tai jääkiteitä, jotka lopulta saavuttavat maanpinnan sadeena. Sademuodostus edellyttää kosteaa ilmaa, ilmakehän kohoamista ja pienhiukkasia, joita pilvi tarvitsee vesihöyryn tiivistymiseen.

Pilvissä vesihöyry tiivistyy pieniksi pisaroiksi ympärilleen kondensaatiokernujen (hiukkasten) ympärille. Pisaroiden kasvu etenee pääasiassa kahdella reitillä: lämpimissä pilvissä törmäyksen ja yhteenliittymisen (collision–coalescence) kautta syntyy suurempia sadepisaroita; kylmissä pilvissä toteutuu Bergeron–Findeisen prosessi, jossa jääkiteet kasvavat superkylmien veden pisaroiden kustannuksella, jolloin kiteit voivat pudota pilven alarajaan ja sataa.

Lopullinen sademuoto riippuu ilmakehän lämpötilaprofiilista. Lämpimissä oloissa sade on yleisesti nestemäistä vettä; kylmissä oloissa sade voi olla lumisateena, räntänyt tai jääkiteitä sisältävää sadeilmaa. Ilmakehän pystysuora kehitys sekä kerrosten lämpötilat vaikuttavat siihen, syntyykö sade esiin nestemäisenä vettä vai jääkiteitä ja miten mahdollinen sulaminen tapahtuu, kun sade laskeutuu matalammille, lämpötilavaihteluilmille.

Sademuodostukseen vaikuttavat myös aerosolit (kondensaatiokernut), tuulet, kosteus ja pilvien kehitysnopeus. Saden esiintymisen ymmärtäminen on keskeistä sääennusteissa, vesivarojen hallinnassa ja ilmaston tutkimuksessa.