säteilytyksestä

Säteilytys viittaa prosessiin, jossa kohde altistetaan säteilylle. Tämä säteily voi olla esimerkiksi ionisoivaa säteilyä, kuten röntgensäteitä, gammasäteitä tai hiukkassäteilyä, tai ei-ionisoivaa säteilyä, kuten ultraviolettisäteilyä tai mikroaaltoja. Säteilytyksen tarkoituksena voi olla monenlainen, riippuen käytetystä säteilyn tyypistä ja kohteesta.

Yksi yleinen käyttökohde säteilytykselle on lääketiede. Ionisoivaa säteilyä käytetään diagnostiikassa, kuten röntgenkuvauksessa ja tietokonetomografiassa (TT), sekä syövän hoidossa eli sädehoidossa. Tällöin säteily kohdennetaan tarkasti syöpäkudokseen sen tuhoamiseksi. Säteilytyksen avulla voidaan myös steriloida lääketieteellisiä laitteita ja materiaaleja, sillä säteily tuhoaa mikro-organismeja.

Teollisuudessa säteilytystä hyödynnetään moniin tarkoituksiin. Elintarvikkeiden säteilytys voi pidentää niiden säilyvyyttä tuhoamalla bakteereja ja muita taudinaiheuttajia sekä estämällä itämistä tai kypsymistä. Säteilyä käytetään myös polymeerien muokkaamiseen, esimerkiksi muovien kovettamiseen tai uusien ominaisuuksien antamiseen. Lisäksi säteilytystä voidaan käyttää materiaalien tutkimuksessa ja kehityksessä sekä teollisuusmittauksissa.

Säteilytyksen turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota, ja sen käyttöä säädellään tiukasti. Ionisoivan säteilyn haitalliset vaikutukset tunnetaan, ja suojaustoimenpiteet ovat välttämättömiä säteilyaltistuksen minimoimiseksi. Myös ei-ionisoivan säteilyn, kuten UV-säteilyn, liiallinen altistus voi olla haitallista. Säteilytyksen käyttö perustuu aina sen hyötyjen ja riskien huolelliseen harkintaan.