säätiörakenteista

Säätiörakenteet ovat organisaatioita, jotka perustetaan varallisuuden hallinnointiin ja tietyn yhteiskunnallisen tai yhteisöllisen tavoitteiden toteuttamiseen. Suomessa säätiön juridinen henkilö luodaan yleensä säätiöasettamasta ja se toimii itsenäisenä oikeushenkilönä, jonka omaisuus on suojattu. Säätiöiden perustaminen edellyttää säätiölaki (1992/4164) ja yritykset- ja yhteisötelykaavaan (1994/588) perustuvan huomioiden varallisuus- ja tehtäväkirjan laatimista.

Säännöllistä tunnettua säätiötyyppiä ovat yleisasettuunit, joissa toiminnan painopiste on yleisyys ja sociokulttuurinen etiikka, sekä erikoisasettuunit, jotka hoitavat yksityiskohtaisia kohteita kuten yliopistojen tositekouluja, konservaatiota tai tieteen edistämistä. Jokaisella säätiöllä on hallitus tai hallittu ryhmä, joka päättää varastohallinnasta ja tavoitteiden toteutuksesta. Hallituksen valtuudet ja kokoonpano määritellään yleensä säätiön säädöksissä. Säätiön toiminta on yleensä vakituista, ja varallisuus saa jatkossakin ohjata sen alkuperäisiä tavoitteita.

Säätiöiden taloudellinen toiminta perustuu usein varallisuuden sijoittamiseen, yhteistyöavustuksiin ja lahjoituksiin. Varallisuuden hajautus vähentää riskit, mutta samalla varmistaa toiminnan jatkuvuuden. Säätiöt ovat velvollisia raportoimaan tilinpäätöksestään viranomaisille, usein Valvontavirasto VARKA tai vastaava organisaatio. Raportointi ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä, jotta yleisäki voidaan varmistaa varallisuuden oikeudenmukaisesta käytöstä.

Yhteenvetona säätiökunta tarjoaa tavan säännöllisesti ohjata varallisuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Se yhdistää oikeudellisen autonomian, taloudellisen vakautta ja yhteiskunnallisen tavoitteiden toteuttamista, minkä vuoksi se on monissa maissa, mukaan lukien Suomi, houkutteleva tapa organisoida pitkäaikaisia hyväntekeväisyys- ja kulttuuripalveluja.