sääntelyvälineistöä

Sääntelyvälineet, suomeksi myös sääntelykeinot tai sääntelyinstrumentit, ovat erilaisia keinoja ja menetelmiä, joita valtio tai muu viranomainen käyttää yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ne ovat välineitä, joilla pyritään ohjaamaan yksilöiden, yritysten tai muiden organisaatioiden käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Sääntelyvälineet voivat olla sekä velvoittavia että kannustavia.

Yksi yleisimmistä sääntelyvälineistä on lainsäädäntö, joka sisältää sitovia sääntöjä ja määräyksiä. Lainsäädäntö voi olla esimerkiksi kieltoja, sallimisia tai velvoitteita. Toinen keskeinen väline on taloudellinen ohjaus, joka voi ilmetä esimerkiksi veroina, maksuina, tukina tai sakkoina. Näillä pyritään vaikuttamaan toimijoiden kustannuksiin ja hyötyihin.

Lisäksi käytetään usein tiedonvälitystä ja neuvontaa, joiden avulla pyritään lisäämään tietoisuutta ja ohjaamaan toimintaa vapaaehtoisuuden pohjalta. Sopimukset ja itsehallintojärjestelmät ovat myös osa sääntelyvälineistöä, jossa osapuolet sopivat yhteisistä pelisäännöistä. Riippuen tavoitteesta ja tilanteesta, eri sääntelyvälineitä voidaan käyttää yksinään tai yhdistellen. Sääntelyvälineiden valinnassa otetaan huomioon tehokkuus, vaikuttavuus ja kustannukset.