vapaaehtoisuuden

Vapaaehtoisuus (vapaaehtoisuuden) on tilan tai ominaisuuden nimi, jossa yksilö toimii tai osallistuu omasta vapaasta tahdostaan, ilman pakkoa tai ulkoista velvoitetta. Käsite kattaa sekä henkilökohtaisen ajan antamisen että laajemman yhteisöllisen osallistumisen. Etymologisesti sana muodostuu sanasta vapaa ja -ehto sekä -isuus- suffixistä, joka merkitsee tilaa tai laatua.

Vapaaehtoisuus on keskeinen periaate vapaaehtoistyössä, yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen toiminnassa. Toiminta on useimmiten palkatonta ja perustuu siihen, että ihmisellä on halu auttaa tai osallistua. Vapaaehtoisuus erottaa tällaisen toiminnan palkkatyöstä, pakollisesta velvoitteesta tai luottamushommaan liittyvistä vastuista. Yhteiskunnallisessa kontekstissa vapaaehtoisuus vahvistaa osallisuutta, luottamusta sekä yhteisvastuullisuutta.

Lainsäädännössä ja etiikassa vapaaehtoisuus liittyy suostumukseen ja vapaaehtoiseen valintaan. Esimerkiksi terveydenhuollon, tutkimuksen ja koulutuksen yhteydessä korostetaan informoitua suostumusta: osallistuminen on vapaaehtoista ja osallistuja voi peruuttaa milloin tahansa ilman seuraamuksia.

Suomessa vapaaehtoisuus on vahva osa yhteiskuntaa. Monet järjestöt, kerhot ja yhteisöt rakentavat toimintaansa vapaaehtoisten panoksen varaan. Vapaaehtoisuus tuo edistystä ja osallisuutta, mutta siihen liittyy myös vastuita: vapaaehtoisten jaksamisen tukeminen, oikeudenmukainen kohtelu ja hyvän johtamisen varmistaminen ovat keskeisiä.