räpytys

Räpytys on silmäluomien nopea sulkeminen ja uudelleen avaaminen, yleisesti tiedonvälityksessä tunnettu ilmiö nimellä räpyttäminen. Räpytyksen tarkoituksena on suojata silmää, levittää kyynelnestettä tasaiseksi ja poistaa näkymästä pienet hiukkaset sekä ärsyttävät aineet.

Räpytys tapahtuu sekä tahdonalaisesti että refleksinomaisesti. Tahtomaisesti räpyttely on yleensä tahdonalaista lihasliikettä, jonka taustalla vaikuttavat pääasiassa otsalohkon ja aivorungon ohjaus. Silmäluomea nykimään ja avaamaan sen käyttävät pääasiassa silmälihaksia: sulkeva orbicularis oculi sekä yläkulman kohoamista kontrolloiva levator palpebrae superioris. Refleksinen räpytys käynnistyy muun muassa silmän pinnan ärsytyksestä (esimerkiksi kuivuus, pöly, tuuli) ja välittyy aivorungon refleksireittejä pitkin.

Yleinen räpytysväli on noin 10–20 räpytyksiä minuutissa, eli noin kerran 3–5 sekunnissa normaalissa olosuhteessa. Räpytyksen tiheyteen vaikuttavat ympäristötekijät (kuivuus, tuuli), tilanne (keskittyminen lukemiseen tai näyttöpäätteeseen), sekä silmäsairaudet (kivulias kuivasilmäisyys, allergiat). Pitkäaikainen näytön katselu tai keskittyminen voi vähentää räpytysmääriä, mikä voi johtaa kuivasilmäisyyteen.

Kliinisessä kontekstissa poikkeavat räpytyksen selitykset voivat viitata neurologisiin tiloihin, kuten blepharospasmiin, jolloin räpytys on lisääntynyttä ja tahdosta riippumatonta. Yleisesti räpytys on normaalisti välttämätön osa silmien terveyttä ja näön suojelua.