ruostumattomuuteen

Ruostumattomuus viittaa materiaalin kyvylle vastustaa ruostumista, joka on yleensä raudan tai teräksen hapettumista ilman happi- ja kosteuden vaikutuksesta. Ruostumattomat teräkset ovat yleisimpiä ruostumattomia materiaaleja, ja ne sisältävät kromia, joka muodostaa suojakalvon pinnalle, estäen hapettumisen. Ruostumattomuus ei tarkoita, että materiaali on täysin ruostumaton, vaan se kestää ruostumista paremmin kuin tavalliset teräkset.

Ruostumattomien terästen kromipitoisuus on yleensä vähintään 10,5%. Kromi reagoi ilman hapen kanssa ja muodostaa ohuen, tiheän kromioksidikerroksen pinnalle, joka suojaa terästä edelleen hapettumiselta. Muita ruostumattomuutta parantavia elementtejä ovat nikkeli, molybdeeni ja niobi. Nämä elementit parantavat teräksen korroosionkestoa ja muuta kestävyyttä.

Ruostumattomat teräkset jaetaan useisiin eri luokkiin niiden kemiallisen koostumuksen ja ominaisuuksien perusteella. Yleisimmät luokat ovat austeniittiset, ferriittiset ja martensiittiset ruostumattomat teräkset. Austeniittiset teräkset sisältävät paljon kromia ja nikkeliä, ja ne ovat hyvin korroosionkestäviä. Ferriittiset teräkset sisältävät vähemmän nikkeliä, mutta niillä on hyvä korroosionkesto. Martensiittiset teräkset ovat kovempia ja kestävämpiä, mutta ne vaativat usein lämpökäsittelyä parantaakseen niiden ominaisuuksia.

Ruostumattomat materiaalit ovat tärkeitä monilla alueilla, kuten rakennusteollisuudessa, kemianteollisuudessa, elintarviketeollisuudessa ja lääketeollisuudessa, koska ne kestävät korroosiota ja ovat helppoja puhdistaa.