rukoileminen

Rukoileminen on toiminta, jossa yksilö tai yhteisö pyrkii olemaan yhteydessä johonkin pyhään, korkeampaan voimaan tai jumaluuteen. Rukoukset voivat ilmaista kiitosta, pyyntöjä, anteeksiannon toivomista tai kiitollisuuden osoittamista, ja ne voivat olla sekä yksittäisiä että yhteisön käytössä. Rukoileminen esiintyy monissa uskonnoissa ja hengellisissä traditioissa sekä monissa sekulaarisissa tai henkisissä käytännöissä.

Muodot vaihtelevat suuresti: liturgiset, rituaaliset rukoukset sekä vapaamuotoiset, henkilökohtaiset rukoukset. Esimerkiksi kristillisissä perinteissä rukoukset voivat olla yhteisöllisiä liturgioita tai yksityisiä, hiljaisia rukouksia. Islamissa rukouksella voi tarkoittaa sekä du’aa eli toivomusten esittämistä että suoritusrituaaleja (salah), jotka tapahtuvat määrättyinä aikoina ja sisältävät konkreettisia asentoja. Juutalaisuudessa rukoukset ovat sekä liturgisia yhteisrituaaleja että yksityisiä paastorukouksia. Buddhalaisuudessa rukoukset esiintyvät usein mantran tai meditatiivisina harjoituksina. Rukouksen voi suorittaa kotona, kirkkorakennuksessa, moskeijassa, temppelissä tai muissa tiloissa.

Rukoileminen voi vahvistaa yhteisöllisyyttä ja identiteettiä sekä tarjota lohtua ja henkistä tukea erilaisissa elämäntilanteissa. Tutkimukset ovat käsitelleet rukouksen psykologisia vaikutuksia, kuten stressin lievitystä, mutta vaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti ja riippuvat kontekstista. Kritiikissä pohditaan rukouksen vaikutusta käytännön toimintaan ja erilaisten vakaumusten kohtaamiseen. Rukoileminen on monimuotoista ja kulttuurisesti sidottua, ja sitä voidaan tarkastella sekä uskonnollisena että henkilökohtaisena kokemuksena.