rivikiinnitykseen

Rivikiinnitykseen on tekninen kiinnitysmenetelmä, jossa kaksi tai useampi kappale liitetään yhteen niitin avulla. Tämä muodostaa pysyvän liitoksen, jossa niitin pää muokataan niin, että kappaleiden reunat puristuvat tiiviisti toisiaan vasten. Rivikiinnitys on ollut keskeinen liitosmenetelmä sekä perinteisessä että nykyteknologiassa, ja sitä käytetään erityisesti, kun hitsaus tai pultti- kiinnitys ei ole soveltuva ratkaisu.

Rivikiinnitykseen liittyy sekä kiinteitä niittejä että piiloniittejä. Kiinteä niitti muodostaa liitoksen, kun sen sivut muovautuvat kappaleiden läpissä yhdeksi paksummaksi pääksi. Piiloniitti puolestaan on tarkoitettu tilanteisiin, joissa pääsy on rajoitettua toisen puolen puuttuessa; niitin työntövasara puristaa ja muovaa niitin rungon niin, että liitos piiloutuu kappaleiden sisään. Materiaalina käytetään yleisesti alumiinia, terästä, kuparia sekä joissain tapauksissa titaania.

Prosessi sisältää kohdistuksen ja reiän porauksen sekä niitin asettamisen ja muokkauksen. Työkaluina voivat olla käsin toimiva vasara ja bucking-bar tai paineilmapäisin Niittityökalut, riippuen käytöstä ja vaaditusta lujuudesta. Laiteasennuksessa kiinnikkeiden pituus ja halkaisija on valittava huolellisesti kappaleiden paksuuden ja käyttötarpeen mukaan.

Edut ja haitat: Rivikiinnitys tarjoaa vahvan ja luotettavan liitoksen, joka soveltuu sekä erilaisten materiaalien että värähtelyn vasten. Se on yksinkertainen ja nopea sekä pysyvä ratkaisu. Haittoja ovat purkamisen vaikeus, vaatimukset pääsyyn sekä tarkka mitoitus reiille ja niitteille.

Rivikiinnitys on edelleen laajasti käytössä muun muassa ilmailussa, laivastossa, rakentamisessa sekä sillanrakennuksessa, missä perinteiset liitosmenetelmät ovat erityisen soveliaita.