riskinaltistuksen

Riskinaltistus kuvaa sitä, kuinka suurta altistuminen riskeille on tietyssä kontekstissa. Se koskee yksilöitä, organisaatioita sekä infrastruktuuria ja voi kohdistua sekä taloudellisiin että ei-taloudellisiin haittoihin. Käytännössä riskinaltistus mittaa sekä todennäköisyyden että seurausten vakavuuden, jotta voidaan ymmärtää, miten suureksi kokonaisriski muodostuu.

Mittareita ja näkökulmia on monia. Finanssiteollisuudessa riskinaltistus tarkoittaa esimerkiksi vastuusuhteita tai altistumista markkinahäiriöille, valuuttariskeille tai luottotappioille. Terveys- ja turvallisuusaloilla keskitytään altistumiseen haitallisille aineille, säteilylle tai fyysisille vaaroille sekä siihen, kuinka kauan ja miten voimakkaasti altistuminen kestää. Laajemmin riskinaltistus voidaan määrittää prosessien, työolosuhteiden ja säännellyjen ympäristöjen kontekstissa.

Arviointi koostuu yleensä neljästä vaiheesta: haittojen tunnistaminen, altistumisen määrällinen tai laadullinen arviointi, riskin luokittelu sekä kontrollien ja seurannan suunnittelu. Riskienhallinnan keinoja ovat poistaminen, vähentäminen, siirtäminen ja hyväksyminen, sekä tekniset, organisatoriset ja vakuutusperusteiset toimenpiteet. Jatkuva seuranta ja päivittäminen ovat olennaisia, sillä riskinaltistus voi muuttua toimintaympäristön, teknologian tai säädösten muuttuessa.

Rajoitteisiin kuuluvat epävarmuus, tiedon puute sekä aliresonoidut altisteet. Hyvin kuvatun riskinaltistuksen avulla organisaatio voi parempi suunnitella resursseja ja vastata riskeihin järjestelmällisesti.

---