rikkomusmenettelyn

Rikkomusmenettely on rikkomuksiksi kutsuttujen lievempien rikkomusten käsittelyyn tarkoitettu prosessi. Rikkomukset ovat sääntö- tai lainsäädäntövirheitä, joiden seuraamus pääasiassa on hallinnollinen, kuten sakko tai varoitus, eikä vankeus. Menettelyä säätelevät yleiset rikos- ja hallinto-oikeuden säännökset sekä sektorikohtaiset lait, jotka määrittävät kunkin rikkomuksen käsittelyn.

Prosessi alkaa yleensä viranomaisen havainnoimana rikkomuksena tai siitä saamana ilmoituksena. Viranomainen voi antaa päätöksen, jolla määrätään rikkomussakkopäätös tai varoitus. Päätöksen tulee sisältää perustelut sekä tiedot oikaisuvasta ja mahdollisesta valitusesta. Asianosaisella on oikeus tulla kuulluksi, esittää todisteita ja tarvittaessa käyttää oikeudellista edustusta.

Muutoksen hakeminen tapahtuu pääsääntöisesti hallinto-oikeuteen, joissakin tapauksissa käräjäoikeuteen riippuen sovellettavasta lainsäädännöstä. Mikäli sakko maksetaan ja toimeen pannaan, menettely päättyy. Mikäli maksut laiminlyödään, voidaan sakon täytäntöönpano aloittaa.

Rikkomusmenettely on tarkoitettu nopeaksi ja suhteellisesti kevyemmäksi vaihtoehdoksi täysimittaiselle rikosmenettelylle, mutta se säilyttää perusperiaatteet kuten syyttömyysolettaman ja todistustaakan. Esimerkkejä rikkomuksista ovat liikenne-, ympäristö- ja yleishallinnon rikkomukset sekä muut yleiseen järjestykseen liittyvät epäkohtia.