rikkivetyyhdisteiden

Rikkivetyyhdisteet ovat yhdisteitä, joissa rikki (S) ja vety (H) muodostavat kemiallisia sidoksia. Ne voivat olla epäorgaanisia binäärisiä yhdisteitä, kuten vety sulfidi H2S ja sen pidemmät polysulfidit (H2S2, H2S3 jne.), sekä orgaanisia yhdisteitä, joissa rikki esiintyy sulfhydryyliryhmän (-SH) muodossa (tiolit). Näiden ryhmien yhdisteet kattavat sekä yksinkertaiset epäorgaaniset yhdisteet että laajan vakiintuneen ryhmän orgaanisia rikkivetyyhdisteitä.

Epäorgaaniset rikkivetyyhdisteet ovat yleisiä sekä luonnossa että teollisuudessa. H2S on väritön, pistävän hajuinen ja myrkyllinen kaasu, joka on alttiissa olosuhteissa helposti syttyvää. Vesiliuoksessa H2S muodostaa HS−- ja S2−-ioneja riippuen liuoksen pH:sta. Polysulfidit (H2S2, H2S3 jne.) ovat H2S:n pidemmissä rikki-ketjuissa esiintyviä yhdisteitä, jotka voivat muodostua erityisesti rikkipitoisissa ympäristöissä.

Orgaaniset rikkivetyyhdisteet sisältävät rikkiä organohopeissa, erityisesti tiolit (R-SH). Tiolit ovat yleisiä sekä luonnossa että teollisuudessa ja niiden tuoksut voivat olla erittäin voimakkaita. Tiolit toimivat usein aromaattisin ainesosina ja niitä käytetään myös kemianteollisuudessa rakennus- ja välituotteina.

Ilmasto- ja ympäristövaikutukset sekä teolliset prosessit ovat olennaisia rikkivetyyhdisteiden tutkimuksessa. H2S ja sen johdannaiset voivat aiheuttaa korroosiota, hajuhaittoja ja terveysriskin, ja siksi niiden hallinta ja turvallinen käsittely ovat tärkeitä. Teollisuudessa rikkivetyyhdisteitä syntetisoidaan tai käsitellään esimerkiksi Claus-prosessin kautta sekä rikkipitoisten kaasujen puhdistuksessa.