riitojenratkaisuelimet

Riitojenratkaisuelimet ovat mekanismeja, joilla erimielisyydet ratkaistaan ilman täysimittaista oikeudenkäyntiä. Niihin kuuluvat neuvottelu, sovittelu, välimiesmenettely, asiantuntijapäätökset sekä hallinnolliset tai julkiset ratkaisut. Usein ne sovitaan etukäteen sopimuksin tai riitoja varten laadituilla ehdoilla.

Neuvottelu on osapuolten vapaaehtoinen, suora vuoropuhelu, jossa pyritään yhteisymmärrykseen. Se on nopein ja epäformaalisin keino, ja sopimus syntyy, kun osapuolet löytävät molempia tyydyttävän ratkaisun.

Sovittelu on neutraalin sovittelijan avustamaa prosessia, jossa osapuolet etsivät yhteisratkaisun. Sovittelija ei tee päätöstä, vaan auttaa osapuolia parantamaan vuorovaikutusta ja löytämään molempia tyydyttävän ratkaisun. Mikäli sopimus syntyy, siitä voidaan tehdä sitova.

Välimiesmenettely on sitova prosessi, jossa valittu välimies (tai välimiesten paneeli) antaa lopullisen päätöksen. Se on joustavampi ja nopeampi kuin oikeudenkäynti ja soveltuu sekä kotimaisiin että kansainvälisiin riitoihin. Välimiespäätökset ovat yleensä täytäntöönpanokelpoisia kansainvälisesti; niiden täytäntöönpano perustuu usein New Yorkin yleissopimukseen.

Asiantuntijapäätöksessä osapuolet nimeävät asiantuntijan ratkaisemaan teknisen kysymyksen. Päätös voi olla sitova, jos osapuolet näin sopivat tai sopimusasiaksi on määrätty.

Ombudsman- ja hallinnolliset ratkaisut tarjoavat keinoja käsitellä valituksia julkisen tai yksityisen organisaation sisällä. Niiden päätökset voivat olla suosituksia tai sitovia riippuen menettelystä.

Verkko- ja online-riitojen ratkaisussa riidat hoidetaan digitaalisissa alustoissa, joissa voi olla peräkkäisiä neuvottelu-, sovittelu- tai välimiesvaiheita. ODR on yleistynyt erityisesti kansainvälisessä kaupankäynnissä, ja EU on laatinut säädöksiä ADR- ja ODR-menettelyiden kehittämiseksi.