ribonukleotidit

Ribonukleotidit ovat nukleotideja, jotka koostuvat riboosisokerista, emäksestä (adenosiini, guanosini, cytidiini, uridiini) ja yhdestä kolmeen fosfaatryhmään. Niiden muodostumia voivat olla monofosfaatti-, difosfaatti- sekä triphosfaatti- muodot (NMP, NDP, NTP). Ribonukleotidit toimivat sekä RNA:n rakennuspalikoina että monien solun reaktioiden kannalta olennaisina pienmolekyyleinä.

RNA-synteesissä käytetään kunkin emäksen triphosfaattimuotoja (ATP, GTP, CTP, UTP) polymerisaatioreaktiossa. ATP on yleinen energiavarasto, ja GTP sekä UTP osallistuvat sekä transkriptioon että proteiinisynteesiin. Lisäksi ruumiin signaling-molekyyleihin kuuluvat sykliset nucleotidit, kuten cAMP ja cGMP, jotka syntetisoituvat suoraan NTP:stä ja toimivat viestijärjestelmissä.

Ribonukleotidien biokemia kattaa sekä de novo- että salvage-reitit. De novo -synteesi rakentaa puriini- ja pyrimiinipohjia PRPP:stä ja erilaisten entsyymien katalysoimana. Salvage-reitit kierrättävät emästen rakennuspalikoita, esimerkiksi HGPRT-tyyppiset entsyymit ja nukleosidikinasit palauttaen baseja nukleotideiksi.

Ribonukleotidit ovat RNA:n lisäksi tärkeitä energiankäytön ja biosynteesin kofaktoreita. Esimerkiksi ATP, GTP, CTP ja UTP toimivat energia- ja sokeriaktivaatioita sekä auttavat kaupankäynnissä monissa biosynteettisissä reaktioissa (kuten lipidien sekä hiilihydraattien käsittely). Tasapainoinen ribonukleotidien pooli on välttämätön solujen normaalille toiminnalle, ja häiriöt niissä voivat vaikuttaa solujen kasvuun ja aineenvaihduntaan.