resistanssilämpömittareita

Resistanssilämpömittari, tunnettu myös nimellä RTD (Resistance Temperature Detector), on yleinen lämpötilan mittauslaite, joka hyödyntää metallin sähköisen resistanssin muutosta lämpötilan funktiona. RTD-anturit perustuvat siihen tosiasiaan, että useimmat metallit kasvattavat resistanssiaan lämpötilan noustessa. Tämä suhde on yleensä melko lineaarinen ja toistettavissa, mikä tekee RTD:stä tarkan lämpötila-anturin. Yleisimmin käytetty materiaali RTD-antureissa on platina, erityisesti sen korkean puhtauden ja vakauden vuoksi. Muita materiaaleja ovat nikkeli ja kupari.

Platina-RTD:t, joita usein merkitään symbolilla Pt100 (tarkoittaen 100 ohmia 0 celsiusasteessa), ovat suosittuja niiden laajan lämpötila-alueen ja erinomaisen stabiiliuden vuoksi. RTD-mittaus perustuu anturin resistanssin mittaamiseen tarkasti. Tämä voidaan tehdä yksinkertaisella kahden johdon kytkennällä, mutta virheiden minimoimiseksi, erityisesti pidemmillä johdoilla, käytetään usein kolmen tai neljän johdon kytkentöjä. Kolmen johdon kytkentä kompensoi johtoimpedanssin vaikutusta, kun taas neljän johdon kytkentä voi tarjota vielä tarkempia mittauksia eliminoimalla kaikki johtoimpedanssista aiheutuvat virheet.

RTD-anturit tarjoavat hyvän tarkkuuden, toistettavuuden ja pitkäaikaisen stabiiliuden verrattuna esimerkiksi termopareihin. Ne ovat kuitenkin usein hitaampia vasteajoiltaan ja voivat olla kalliimpia. Niitä käytetään laajasti teollisuusprosesseissa, laboratoriomittauksissa ja muissa sovelluksissa, joissa vaaditaan luotettavaa ja tarkkaa lämpötilan seurantaa. Esimerkkejä käyttökohteista ovat elintarviketeollisuus, lääketeollisuus, kemiallinen prosessiteollisuus ja energian tuotanto.