reniinieritykseen

Reniinieritys tarkoittaa munuaisten juxtaglomerulaarisissa soluissa tapahtuvaa reniinin erittymistä verenkiertoon. Renin on proteolyyttinen entsyymi, joka katalysoi angiotinogeeniä muuntumaan angiotensin I:ksi; angiotensiini I muuttuu angiotensiini II:ksi angiotinaasin konversioreitin kautta, ja angiotensiini II on keskeinen vasokonstriktori sekä aldosteronin erittymisen stimuloija. Näin reninistä käynnistynyt RAS-järjestelmä säätelee verenkierroksen tilaa ja natriumin/ veden homeostasiaa.

Regulaatioon vaikuttavat useat tekijät. Reninieritys lisääntyy, kun munuaisten perfuusionpaine laskee, tai kun distaalisessa tubulusessa makula densa mittaa alhaista NaCl:n määrää; molemmat signaalit aktivoivat juxtaglomerulaarisia soluja. Sympaattinen hermosto vaikuttaa beta-1-adrenergisten reseptoreiden kautta reninieritykseen. Prostaglandiinit (esim. PGE2) voivat myös edistää erittymää. Negatiivista säätöä annetaan angiotensiini II:n ja verenpaineen sekä natriumintensiteetin nousulla. Atruumiin natriureettinen peptidi (ANP) voi osaltaan estää reninieritystä.

Kliinisessä mielessä reniinivaiheen säätelyn mittaaminen (plasma renin activity, PRA) on hyödyllistä erottamaan erilaisten verenpainetautien taustatekijöitä ja ohjelmoidun, erityisesti sekundaarisen verenpainetaudin selvittämisessä. Lisäksi monet verenpainelääkkeet vaikuttavat reniinieritykseen: ACE-estäjät ja ARB-lääkkeet nostavat reninieritystä vapautuneen negatiivisen palautteen purkautuessa. Reninierityksen häiriöt voivat liittyä sekä matalaan että korkeaan verenpaineeseen riippuen tilasta ja natriumtasosta.