reliabiliteettitarpeet

Reliabiliteettitarpeet ovat järjestelmän, tuotteen tai ohjelmiston odotettua toimintakykyä koskevia ei-funktionaalisia vaatimuksia. Ne määrittelevät, millä todennäköisyydellä ja millaisissa olosuhteissa järjestelmä toimii suunnitellun ajan ilman vikoja sekä kuinka nopeasti vika korjataan. Tavoitteena on varmistaa käyttövarmuus, turvallisuus ja kustannustehokkuus koko elinkaaren ajan.

Keskeisiä mittareita ovat esimerkiksi MTBF (keskimääräinen vikaantumisaika), MTTR (keskimääräinen korjausaika) sekä käytettävyys, eli osuus ajasta, jolloin järjestelmä on toimintakykyinen. Lisäksi voidaan määrittää vian todennäköisyys tietyn ajanjakson sisällä tai muita riskiperusteisia mittareita riippuen sovelluksesta ja turvallisuusvaatimuksista.

Vaatimusten määrittely alkaa sidosryhmien kanssa, riskinarvioinnilla ja käyttöympäristön analyysillä. Reliabiliteettitarpeet voidaan liittää standardeihin, turvallisuusvaatimuksiin sekä elinkaaren aikaisiin riskeihin. Ennusteita voidaan tehdä tilastollisilla malleilla, kuten vikaantumisjakomalleilla (esim. Weibull) sekä reliabiliteetin kehitykseen liittyvillä malleilla.

Vahvistaminen tapahtuu testauksella: komponenttien ja järjestelmän elinkaari-, ympäristö- ja kiihtynyt testaus sekä reliabiliteetin kehityksen seuraaminen. Vaatimukset vaikuttavat suunnitteluun, tuotantoon ja huolto-ohjelmistoihin sekä kustannus- ja riskipaineisiin. Reliabiliteettitarpeet ovat keskeisiä sekä teollisissa tuotteissa että ohjelmistokehityksessä, kun pyritään takaamaan toimintavarmuus ja asiakastyytyväisyys.

---