regeneroitumisen

Regeneroituminen on prosessi, jossa elimet, kudokset tai ekosysteemit palauttavat rakenteensa ja toimintansa vaurion tai häiriön jälkeen. Se kattaa sekä luonnollisen palautumisen että ihmistyön aiheuttamat uudelleenrakennetut tilat lääketieteellisessä ja ympäristötieteellisessä kontekstissa. Regeneroitumisprosessi voi koostua solujen jakautumisesta, kudosten uudelleenjärjestäytymisestä sekä kokonaisvaltaisesta ekosysteemin toiminnan palautumisesta.

Biologisessa regeneroitumisessa kudokset tai elimet palautuvat usein solujen jakautumisen ja kudosten järjestäytymisen kautta. Esimerkiksi maksakudoksen massan palautuminen ja haavojen paraneminen ihon kautta ovat yleisiä ilmiöitä. Keskushermoston regeneroituminen on yleisesti rajoitettua, kun taas ääreishermoston aksonien kasvu on joissakin tapauksissa mahdollista.

Kasveilla regeneroituminen perustuu meristeemisiin kudoksiin ja solujen plastisiteettiin. Pistokkaista ja leikkausjäännöksistä voidaan saada uusia kasveja, ja joissakin lajeissa vaurioituneet kudokset voivat palautua täysin. Meristeemit mahdollistavat uusien verso- ja juurikasvujen muodostumisen sekä kudosten uudelleenjärjestymisen.

Ekologinen regeneroituminen tarkoittaa ekosysteemien ja niiden vuorovaikutusten palautumista häiriön jälkeen. Prosessiin kuuluu esimerkiksi uusien yksilöiden syntyminen, lajien uudelleenlevittäytyminen sekä maaperän ja muiden biotuotteiden toimintakyvyn palautuminen. Aikasuhteet vaihtelevat nopeasti tapahtuvista prosesseista pitkäkestoisiin kehitysvaiheisiin.

Regeneroitumisen tutkimus ja sovellukset kattavat lääketieteen, biotekniikan ja ympäristönhoidon. Regeneratiivinen lääketiede pyrkii hyödyntämään kantasoluja, biomateriaaleja ja kasvutekniikoita kudosten tai elinten palauttamiseksi. Ekologisessa hallinnassa tähdätään luonnon regeneroitumisen tukemiseen esimerkiksi suojelu- ja ennallistamistoimenpitein.