regeneraatioiden

Regeneraatioiden käsite viittaa biologisten ilmiöiden sekä regeneratiivisen lääketieteen tutkimusten kohteisiin, joissa kudokset tai elimet palautuvat vaurion jälkeen. Luonnollinen regeneraatio tarkoittaa kehon omaa kykyä palauttaa osa tai koko rakenteesta, toiminnasta ja muodoista. Eri lajit regeneroivat eri tavoin: epimorfinen regeneraatio perustuu uuden kudoksen muodostumiseen blastema-nimisen soluryhmän avulla; morphallaktinen regeneraatio tapahtuu suurelta osin kudosten uudelleenmuotoutumisella ilman suurta solujen jakautumista; kompensaati regeneraatio tarkoittaa toiminnallisen kapasiteetin palautumista kudosten laajalla kasvulla ja järjestäytymisen muutoksilla, ilman että alkuperäistä muotoa on aina täysin yhtä lailla jäljellä.

Esimerkkejä luonnollisesta regeneraatioista ovat salamandereiden raajojen sekä simpukan ja planarianien kyky palauttaa osia tai kokonaisia yksilöitä, sekä ihmisten maksan kyky palautua osittain maksasyövän tai resektioiden jälkeen. Eliöiden regeneraatiossa keskeisiä ovat kantasolut, solujen erilaistuminen, ja kasvutekijät sekä signaalin siirrot, kuten Wnt- ja Notch-pathwayt.

Regeneratiivinen lääketiede pyrkii laajentamaan tätä kykyä ihmisiin käyttämällä kantasoluja, kudosinsinööriä ja biomateriaalien apua elimien ja kudosten korjaamisessa. Tekoihin kuuluvat esimerkiksi kudosten restaurointi, organoid-tekniikat ja keinotekoiset tukirakenteet. Haasteita ovat immunologiset riskit, turvallisuus sekä rajoitteet ihmisen luonnollisessa regeneratiivisessa kapasiteetissa. Tutkimus etenee kohti parempia hoitoja esimerkiksi haavojen paranemiseen, maksaresurssien korvaamiseen ja muiden kudosten regenerointiin.