referenssiväleihin

Referenssiväleihin on laboratoriotutkimusten tulkinnan perusta. Referenssiväli eli reference interval kuvaa terveiden tai normaalisti voinniltaan soveltuvien yksilöiden tietyn mittaustuloksen vaihteluvälin. Tyypillisesti se ilmaisee keskivertoperustalla normaaliksi katsottavan arvon ylä- ja alarajan: tulos kuuluu referenssiväleihin, jos se on tämän mittaustrion sisällä, ja poikkeaa siitä, jos se on sen ulkopuolella. Tulkinnan tarkoituksena on auttaa arvioimaan, onko yksilön arvo normaalin vaihteluvälin sisällä vai poikkeaako se.

Miten referenssiväliä määritetään? Se voidaan estimoida parametrisillä tai ei-parametrisillä menetelmillä. Yleinen käytäntö on keskittää 95 prosentin kattavuus, mikä käytännössä osoittaa 2,5 ja 97,5 prosenttipisteet jakaumassa. Parametrinen lähestymistapa perustuu normaalijakaumaan ja käyttää keskiarvoa sekä hajontaa, kun taas ei-parametriset menetelmät perustuvat suoraan havainnoitujen arvojen prosenttipisteisiin. Väli voidaan laskea erikseen ikä- ja sukupuoliryhmittäin tai muulla tavoin edustavien altisteiden mukaan, ja useat analyysit vaativat riittävän näytekoko (yleensä useita kymmeniä tai satoja arvoja per ryhmä).

Käyttö ja rajoitteet. Referenssiväliä käytetään tulosten kontekstualisoimiseen eikä se ole yhtä kuin sairauden osoitin tai klinsinen kynnys. Arvot voivat vaihdella laboratorioiden, mittausmenetelmien sekä populaation mukaan. Siksi referenssiväliä päivitetään ja standardoidaan ohjeistojen, kuten CLSI:n tai IFCC:n, mukaisesti, ja se tulisi aina tulostettava sekä tulos- että menetelmäkohtaisena. On huomioitava, että lapsille, vanhuksille tai eri etnisten ryhmien populaatioille voidaan tarvita erillisiä välejä.