reaktiokäyttäytymiselle

Reaktiokäyttäytyminen viittaa toimintaan, joka tapahtuu välittömänä ja usein automaattisena vastauksena ulkoiseen ärsykkeeseen. Se on luonteeltaan tyypillisesti vaistonvaraista tai opittua, eikä sisällä monimutkaista kognitiivista prosessointia tai harkintaa. Tällainen käyttäytyminen on usein selviytymismekanismi, joka auttaa yksilöä reagoimaan nopeasti potentiaalisesti vaarallisiin tai hyödyllisiin tilanteisiin.

Esimerkkejä reaktiokäyttäytymisestä ovat refleksit, kuten polven ojennus refleksin tunnistimella tai silmänräpäytys, kun jotain lähestyy silmää. Myös opitut automaattiset reaktiot, kuten autolla ajaessa jarruttaminen äkillisesti havaittaessa esteen, voidaan luokitella reaktiokäyttäytymiseksi. Sillä ei ole merkitystä, onko reaktio biologinen vai psykologinen; keskeistä on sen nopeus ja vähäinen tietoinen kontrolli.

Reaktiokäyttäytyminen eroaa harkitusta käyttäytymisestä, joka vaatii tietoista ajattelua, suunnittelua ja päätöksentekoa. Vaikka reaktiot ovat elintärkeitä nopeassa tilanteiden hallinnassa, ne voivat joskus johtaa epätoivottuihin tai tehottomiin toimiin tilanteissa, jotka vaatisivat monimutkaisempaa arviointia. Tämän vuoksi reaktiokäyttäytymisen ja harkitun käyttäytymisen välinen tasapaino on tärkeä toimivassa psyykkisessä ja fyysisessä järjestelmässä.