rauhoitusajat

Rauhoitusajat ovat varhaiskasvatuksessa, koulutuksessa ja muissa sosiaali- ja kasvatusalojen yksiköissä käytettyjä suunniteltuja ajanjaksoja, joiden tavoitteena on edistää lepoa, keskittymistä ja ennakoitavuutta päivän aikana. Tällä ajanjaksolle pyritään luomaan rauhallinen ilmapiiri, jossa ääntä ja kiirettä vähennetään, ja tarjotaan tiloja tai hetkiä, joilla tuetaan lapsen tai asukkaan hyvinvointia.

Käyttökontekstit ja tarkoitukset vaihtelevat, mutta rauhoitusajat ovat yleisiä varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Esimerkiksi päiväunien, ruokailujen jälkeisten siirtymien tai sunnittelun jälkeen voidaan siirtää toiminta rauhallisempaan tahtiin. Myös asumisyksiköissä, tukipalveluissa ja erityisryhmien oppilaitoksissa rauhoitusajat voivat tarjota tilaa itsesäätelylle, pienen lepohetken tai rauhoittumiselle ennen seuraavaa aktiivisuutta.

Toteutus ja käytännöt vaihtelevat paikkakunnan ja toiminnan mukaan. Tyypillisesti rauhoitusajat määritellään kullekin ryhmälle tai yksikölle sopiviksi, ja ne huomioivat yksilölliset tarpeet sekä turvallisuus- ja oppimisnäkökohdat. Henkilöstö valvoo tilannetta, ohjaa rauhallisia aktiviteetteja ja tarjoaa vaihtoehtoja, kuten lukemista, hiljaista leikkiä tai lepohuoneen käyttöä.

Rauhoitusajat eivät yleensä ole yhdenmukaisesti säänneltyjä laeissa, vaan niiden käytäntö vaihtelee kunnasta ja yksiköstä toiseen. Ne voivat herättää myös keskustelua siitä, kuinka lepo ja lepoaikojen määrä sovitetaan lapsen tai asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin sekä leikintarpeeseen. Kokonaisuudessaan ne pyritään pitämään osana terveellistä ja hallittua päivärytmiä.