rasteröityjä

Rasterointi on prosessi, jossa vektorigrafiikka, teksti tai muut matemaattisesti määritellyt kuvat muutetaan ruudukoksi pikseleitä, joille jokaiselle on annettu väriarvo. Rasteröityjä kuvia syntyy sekä näytöillä että tulostuksissa, ja niiden laatu riippuu käytetystä rasterointiresoluutiosta. Kiinteä resoluutio tarkoittaa, että suurennettaessa kuva menettää terävyyttään ja voi muodostua näkyviä pikseleitä.

Prosessi käytännössä: ohjelmisto tai laite laskee jokaisen pikselin värin vektoriobjekteista, kuten viivoista, alueista ja tekstistä. Reunojen terävyyden parantamiseksi käytetään usein pehmennystä (anti-aliasing), joka asteittaa värejä reunojen yli. Rasterointi on välttämätöntä näytöillä, tulostimissa ja monissa grafiikkaprosesseissa, joissa kuvat esitetään pikseleinä.

Käyttökohteita ovat muun muassa digitaalinen näyttö, verkkosivut, tulostus ja fonttien rasterointi. GIS:issä rasterointi muuntaa vektoritiedot, kuten rajat ja luokitellut alueet, ruutuihin saadakseen karttakuviin perustuotteet kuten korkeus- tai maastotietoa. Rasteröityjä kuvia käytetään myös tekstuurien ja kolmiulotteisen grafiikan renderöinnissä.

Edut ja rajoitteet: rasterointi mahdollistaa laitteiden laajan yhteensopivuuden ja nopean esittämisen, mutta se on skaalautuvuudeltaan rajoitettua. Suuremmissa tai tarkemmissa kuvissa tiedostokoko kasvaa, ja laadun ylläpitäminen vaatii korkeamman rasterointiresoluution. Rasteröityjä kuvia tallennetaan yleisesti muodoissa kuten PNG, JPEG, TIFF ja BMP.