rasteriformaatti

Rasteriformaatti tarkoittaa geotiedon tallennusmuotoa, jossa maantieteellinen ilmiö esitetään säännöllisessä ruudukossa. Jokainen ruutu eli pikseli vastaa maantieteellisesti määriteltyä aluetta ja sisältää arvon, joka kuvaa kyseistä ominaisuutta, kuten korkeus, lämpötila tai spektrinen intensiteetti. Ruudukon koko eli resoluutio sekä kuvan laajuus määrittävät datan tarkkuuden. Data on yleensä georeferoitua, jotta se voidaan sijoittaa karttaan.

Yleisimmät rasteriformaatit ovat GeoTIFF, Esri GRID ja IMG, ERDAS IMG, NetCDF sekä HDF sekä pienemmät rasteriformaatit kuten PNG ja JPEG. Joillakin formaateilla on sisäinen georeferointi (esim. GeoTIFF), toiset käyttävät erillisiä georeferointitietoja kuten world file -tiedostoja (.tfw). Monikaistaiset kuvat tallentavat useita arvoja (kaistoja) samassa tiedostossa.

Rasteriformaattien käyttö on yleistä satelliitti- ja drone-kuvien, digitaalisten korkeusmallien (DEM), ilmastotiedon ja maankäyttötietojen tallentamisessa. Ne soveltuvat erityisesti jatkuvien arvojen kuvaamiseen ja laajoihin alueisiin, joissa muutokset voidaan havaita rasteritasolla.

Edut ja haitat: Rasteriformaatit soveltuvat hyvin jatkuvien arvojen kuvaamiseen ja laajoihin alueisiin, jolloin tietoa voidaan analysoida helposti rasterioperaatioin kuten resampling, reprojekointi ja raster algebra. Haittoja ovat suurikokoiset tiedostot, tallennus- ja siirtokustannukset sekä se, että resoluutio määrää yksityiskohtien tason ja skaalautuvuuden; lisäksi tiedot voivat vaatia oikeellisuuden varmistusta, kun ne projisoidaan tai yhdistetään.

Standardit ja yhteentoimivuus: GeoTIFF- ja NetCDF -standardit sekä OGC:n ohjeistukset varmistavat datan jakamisen ja yhteensopivuuden GIS-työkalujen kanssa. Rasteriaineistoa hallitaan usein metatietojen avulla, kuten CRS, mittayksiköt ja arvojen skaala.