geotiedon

Geotiedon käsite viittaa paikkatiedon muodostaviin tietoihin, jotka kuvaavat kohteita, ilmiöitä tai tapahtumia maapallon pinnalla ja joiden tiedoilla on sijainti. Se kattaa sekä geometrisen tiedon (missä kohde sijaitsee) että attribuutiotiedot (mitä kohde on, ominaisuudet ja aika). Geotiedot voivat olla vektoritietoja (pisteet, viivat, polygonit) tai rasteritietoja (ruudut). Tiedot sisältävät usein metatietoja, jotka kuvaavat laadun, tarkkuuden, maantieteellisen laajuuden, ajallisen pätevyyden ja alkuperän.

Lähteitä geotiedolle ovat muun muassa maastokartat, ilmakuvat tai satelliittikuvat, korkeusmallit, kiinteistötiedot, infrastruktuuritiedot sekä kansalaisten havaintoja. Geotietojen hallinta ja jakaminen tapahtuu paikkatietoinfrastruktuurien kautta, jotka mahdollistavat tiedon hakemisen, löytymisen ja yhteentoimivuuden.

Yhteentoimivuus perustuu standardeihin: koordinaattijärjestelmät (CRS) kuten WGS84 ja ETRS89; tiedostomuodot kuten Shapefile, GeoJSON, GML ja GeoTIFF; sekä Open Geospatial Consortiumin (OGC) palvelu- ja tiedonsiirtostandardit. Metatiedot noudattavat ISO 19115 -standardia, mikä helpottaa tiedon löytämistä ja käyttöä. Tietojen lisensointi vaihtelee, mutta monilla julkisen sektorin geotiedoilla on avoimia lisenssejä tai avointa dataa koskevia periaatteita, ottaen huomioon yksityisyyden ja turvallisuuden.

Sovelluksia ovat kaupunkisuunnittelu, kartoitus, ympäristön seuranta, hätätilanteiden hallinta, liikenne ja infrastruktuurin hallinta sekä tutkimus. Geotieto on keskeinen osa kansallisia ja alueellisia paikkatietoinfrastruktuureja, tukien päätöksentekoa ja kansalaisten pääsyä paikkatietoihin.