rasitusmurtumia

Rasitusmurtumat ovat luiden mikrotraumoja, jotka syntyvät toistuvan, yleensä kohtuullisen mutta pitkäkestoisen kuormituksen aikana. Kun vauriot kasaantuvat ennen luun korjausprosessin loppuun, syntyy pieni murtuma.

Yleisimmin rasitusmurtumat ilmenevät jalkaterän metatarsaaliluissa ja sääressä (tibia), mutta ne voivat syntyä missä tahansa luussa. Tärkeitä riskitekijöitä ovat äkillinen harjoittelun lisäys tai kuorman vaihtelu, huono kengitys tai alusta sekä luuston heikkeneminen. Naisurheilijoilla riski voi liittyä naisurheilijan triadiin, joka sisältää energiansaannin vähentymisen, amenorrean ja osteoporoosin kaltaisia tekijöitä.

Oireina ovat paikallinen kipu ja arkuus kohdan alueella, joka pahenee rasituksessa ja lievittyy levossa. Kipu voi aluksi ilmetä vain harjoittelun lopussa.

Diagnoosi perustuu kliiniseen epäilyyn; röntgenkuvat voivat olla normaaleja varhaisessa vaiheessa. Herkemämpiä varhaisessa vaiheessa ovat magneettinen resonanssikuvaus (MRI) tai luuntutkimus (bone scan).

Hoito koostuu rasituksen vähentämisestä useaksi viikoksi tai kuukaudeksi. Yleensä suositellaan lepoa ja asteittaista paluuta kuormitukseen, joskus kevyttä immobilisointia. Kivun hallinnassa voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä harkiten. Palautuminen riippuu murtuman sijainnista ja yksilöllisistä tekijöistä; fysioterapia sekä taustatekijöiden hoito tukevat toipumista.

Ennuste on yleensä hyvä, kun hoito aloitetaan ajoissa ja kuormitusta lisätään hallitusti. Uudelleen rasitusriski on suurempi, jos paluuta ei suunnitella tai taustatekijät eivät parane. Ennaltaehkäisy: lisää harjoittelun määrää hallitusti, varmista riittävä palautuminen sekä sopivat kengät ja alusta; varmista ravitsemus, kalsiumin ja D-vitamiinin riittävyys, ja seuraa luuston terveyttä tarpeen mukaan.