raportointiteksteissä

Raportointiteksteissä tarkoitetaan kirjoitelmia, joiden päätehtävä on esittää tapahtuneita asioita tai havaintoja objektiivisesti ja tiiviisti. Tekstityyppi on yleinen sekä koulutuksessa että työelämässä, ja sitä käytetään muun muassa kenttä- ja viranomaisilmoituksissa sekä tutkimusraporteissa.

Keskeisiä piirteitä ovat neutraali, arviointivapaa sävy ja faktoihin perustuva esittäminen. Havaintoja ja tapahtumia kuvataan ilman subjektiivisia mielipiteitä, usein ajankohdan, paikan, osanottajien sekä mitattujen arvojen kaltaisia faktoja käyttäen. Kielessä vältetään liiallisia tunnekielikuvia; tekstin rakennetta voidaan tukea listauksilla ja selkeillä tyylikokonaisuuksilla.

Rakenne vaihtelee kontekstin mukaan, mutta tavallisesti siellä on taustatiedot, kuvaus tapahtumista tai havainnoista sekä lopuksi yhteenveto, johtopäätökset tai suositukset. Monissa tilanteissa käytetään dataa, taulukoita tai kuvia tukemaan esitettyä informaatiota, ja lähteet merkitään asianmukaisesti.

Raportointitekstit ovat keskeisiä sekä koulutuksessa että ammatillisessa viestinnässä, sillä niiden avulla lukija saa nopeasti olennaiset tiedot. Ne voivat olla tieteellisiä, käytännön virkavelvoitteisiin liittyviä tai virallisissa yhteyksissä laadittuja, ja niissä kiinnitetään huomiota sekä tarkkuuteen että selkeyteen.

Termin käyttö vaihtelee; monissa suomalaisissa opetussuunnitelmissa "raportointiteksti" viittaa tekstiin, jossa kerrotaan havainnoista ja tapahtumista ilman väitteitä. Harjoittelu näissä teksteissä kehittää kykyä jäsentää informaatiota, esittää se ymmärrettävästi ja lisäksi viitata lähteisiin.