rannikkovyöhykkeillä

Rannikkovyöhyke on maantieteellinen ja hallinnollinen käsite, joka kuvaa aluetta rannalta sisämaahan, jossa meri ja maa ovat vuorovaikutuksessa. Vyöhyke muodostuu sekä luonnon- että muokatun rannikon osista sekä lähivesistöistä, ja rajat voivat vaihdella käyttötarkoituksen mukaan. Tällainen rajaus auttaa ymmärtämään ja hallitsemaan meren läheisyyden vaikutuksia sekä suunnittelemaan aluerakenteita ja suojelutoimia.

Rannikkovyöhyke on sekä ekologisesti tärkeä että taloudellisesti aktiivinen. Alueella on monimuotoisia elinympäristöjä sekä palveluita, kuten tulvasuojelua, virkistysmahdollisuuksia ja monipuolisia luonnonvaroja. Se on myös keskeinen alue kalastuksen, merenkulkuliiketoiminnan ja matkailun kannalta, ja sen toiminnot vaikuttavat sekä paikalliseen että alueelliseen talouteen.

Alueen maisema ja ekosysteemit koostuvat hiekkarannoista, dyynialueista, rantaniittyistä sekä lähivesistöistä, joiden vuorovaikutus luo erityisen rannikkoseudun. Rannikkovyöhykkeellä esiintyvä luonnon monimuotoisuus on sopeutunut meren ja ilman sekä ihmistoiminnan yhteisvaikutuksiin, ja sen säilyttäminen edellyttää sekä suojelua että kestäviä käyttömuotoja.

Hallinta ja suunnittelu: Rannikkovyöhyke kuuluu usein integraatioon, jossa ympäristö, talous ja kulttuuri otetaan huomioon. Monialainen suunnittelu, sidosryhmien yhteistyö sekä seuranta auttavat sopeutumaan ilmastonmuutokseen, tulvavaaroihin ja eroosioon sekä edistävät kestävää kehitystä rannikkoseuduilla.