rahoitusvelvoitteen

Rahoitusvelvoite on sopimuksellinen velvoite, jossa toinen osapuolista sitoutuu järjestämään, hankkimaan tai varmistamaan rahoituksen tiettyyn hankkeeseen tai kauppaan liittyen. Velvoite voi esiintyä rakennus- tai infrastruktuurisopimuksissa, yritysjärjestelyissä sekä projektikohtaisissa rahoitussopimuksissa. Sen tavoitteena on varmistaa, että hankkeelle on saatavilla riittävä rahoitus ennen merkittävien suoritusten aloittamista tai riskin siirtoa.

Tyypillisesti rahoitusvelvoite sisältää: tavoite- tai enimmäissumman, määräajan rahoituksen järjestämiselle, hyväksyttävät rahoituslähteet sekä mahdolliset ehtojen noudattamisen edellytykset, kuten due diligence -vastuut. Velvoite voi edellyttää parhaita ponnistuksia rahoituksen hankkimiseksi tai määriteltyä rahoitusvastuullisuutta. Rahoitus voi olla sekä velkarahoitus että pääomarahoitus, ja se katsotaan usein keskeiseksi osaksi hankkeen toteutumista.

Riski- ja oikeudelliset vaikutukset riippuvat sopimuksen sanamuodosta. Mikäli rahoitus ei järjesty, sopimukseen voidaan sisällyttää määräaikainen irtisanomisoikeus, korjaavat toimenpiteet tai neuvottelujen jatkamisesta johtuvat seuraamukset. Eri sopimustyypeissä käytetään sekä rahoituslauseketta (financing condition) että rahoitusvelvoitteen käsitettä eri tavoin; rahoituslauseke voi antaa oikeuden peruuttaa hankinta, kun taas rahoitusvelvoite voi johtaa korvausvastuuseen, jos velvoitetta ei täytetä.

Esimerkki: Yritys X ja toimittaja Y allekirjoittavat sopimuksen uuden laitoksen rakentamisesta. Sopimus sisältää rahoitusvelvoitteen, jonka mukaan Y sitoutuu hankkimaan 20 miljoonan euron rahoituksen sovittuun päivämäärään mennessä. Mikäli rahoitus ei ole saatavilla, sopimukseen voidaan kirjata irtisanomisoikeus tai neuvotteluprosessin jatkamisvelvoite.