rahastamiskuluista

Rahastamiskulut ovat kustannuksia, jotka liittyvät rahoituksen hankintaan tai käyttämiseen. Ne kattavat sekä yrityksen oman rahoituksen järjestelyt että ulkopuolisen rahoituksen, kuten lainat, luotot ja rahoitusinstrumenttien käyttö.

Esimerkkejä rahastamiskuluista ovat korkokulut, lainan järjestely- ja tilinhoitomaksut, palkkiot rahoitusjärjestelyistä sekä valuuttakurssierot ja muut rahoitusinstrumenttien kaupankäyntiin liittyvät kulut. Mikäli hanke vaatii pitkäaikaista rahoitusta ja kyseessä on aineellinen tai aineeton investointi, osa näistä kuluista voidaan aktivoida osaksi kohteeseen liittyviä hankintakustannuksia IFRS:n mukaisten sääntöjen mukaan. Muut kulut kirjataan tuloslaskelmaan rahoituskuluina.

Kirjanpidollisesti rahastamiskulut jaetaan yleisesti kahteen ryhmään: rahoituskuluihin, jotka kirjataan suoraan tuloslaskelmaan kuluna, sekä aktivoitaviin kuluihin, jos ne liittyvät tietyn omaisuuserän rakennus- tai tuotantovaiheeseen ja ne voidaan aktivoida lainakustannusten aktivointia koskevien sääntöjen mukaan (esimerkiksi IFRS IAS 23). Verotuksellisesti rahoituskulut ovat useimmiten vähennyskelpoisia, mutta vähennysoikeudet ja käytännöt voivat vaihdella maittain sekä toimialan mukaan.

Termiä käytetään sekä yritys- ja taloushallinnon yhteydessä että sijoitus- ja rahastoyhtiöiden kontekstissa sen mukaan, mitä rahoitusta kulut koskevat. Yhteenvetona rahastamiskulut kuvaavat rahoituksen hankintaan ja käyttöön liittyviä kustannuksia, joiden kirjaus ja verokohtelu määräytyvät kunkin tilanteen mukaan.