rahamarkkinasta

Rahamarkkina on rahoitusmarkkina, jolla käydään lyhytaikaista rahoitusta ja likviditeetin hallintaa. Instrumentit ovat tyypillisesti alle vuoden maturiteettisiä, ja markkinoita käyttävät sekä rahoituslaitokset että yritykset, julkisyhteisöt sekä sijoittajat, jotka tarvitsevat tai tarjoavat lyhytaikaista varallisuutta. Rahamarkkinoilla selvitetään kustannustehokas keino siirtää senhetkistä likviditeettiä sekä rahoittaa päivittäisiä kassavirtavaihteluita.

Tyypillisiä rahamarkkinainstrumentteja ovat valtion velkakirjat ja lyhytaikaiset setelit, pankkien talletustodistukset (CD), yritysten kommerciaalipaperi (CP), sekä repurchase agreements (REPO) ja muut lyhytaikaiset velkakirjat. Näin instrumentit mahdollistavat sekä rahoituksen hankkimisen että ylimääräisen likviditeetin sijoittamisen. Kaupankäynti rahamarkkinoilla on usein OTC-markkinoilla, mikä tarkoittaa, että kaupat syntyvät suoraan osapuolten välillä tai pienen välittäjän kautta. Osa instrumenteista voi löytää kaupankäyntiä helpottavia järjestäytyneitä kanavia ja keskuspankkien välineitä.

Rahamarkkinoiden keskeisiä tehtäviä ovat lyhytaikaisen rahoituksen turvaaminen, yritysten likviditeetin hallinnan mahdollistaminen sekä korko- ja likviditeettiriskiin liittyvä hintakuvioiden tarjoaminen. Markkinat reagoivat nopeasti makrotalouden sekä rahapolitiikan muutoksiin, mikä tekee niistä keskeisiä talouden tilan mittareita.

Sääntely: Rahamarkkinoita valvovat sekä kansallinen finanssivalvonta että EU-lainsäädäntö. Suomessa Finanssivalvonta vastaa valvonnasta; EU-tasolla vaikuttavat muun muassa MiFID II, EMIR ja rahamarkkinarahastojen sääntely. Keskinäiset riskit ovat luottoriski, likviditeettiriski ja korkoriski, ja niihin pyritään hallitsemaan sekä markkina- että tilivelvollisuudet kautta.